torstai 29. syyskuuta 2011

Pikkuflunssaa

Tässä tulee kohta kaksi viikkoa flunssaa täyteen. Sellaista ikävää pikkuflunssaa, joka lähinnä ärsyttää. Jos olisi kunnon kuume, niin sitä olisi voinut vaikkapa levätä jokusen päivän ja tauti olisi luultavasti ollut ohi muutamassa päivässä. Mutta, ehei... pientä kurkkukipua, pientä yskää, vähän tukkoinen nenä ja ikävästi limaa kurkussa. Koko ajan sen verran lievät oireet, että töissä pystyy kyllä käymään, mutta mitään muuta sitä ei sitten jaksa/voi tehdä. Kohta kaksi viikkoa ilman yhtään liikuntaa, ruokaa ei todellakaan jaksa tehdä, joten sitä syö vähän mitä mieleen juolahtaa (yhtenä päivänä ilta-ateria koostui ranskankermapurkista sellaisenaan ja muutamasta kourallisesta pähkinöitä). Painoa ei oikein ole jaksanut miettiä, lähinnä sitä vaan on nukkunut vapaa-ajat.

No, ehkä tämä tästä. Tänään alkoi vihdoinkin tuntua siltä, että ehkä tämä liman määrä alkaa vihdoinkin vähetä. Pitäisi varmaan alkaa seurailemaan tuota vaakaakin. Ei sinäänsä, ei mulla ole ollut kovin kummoista ruokahaluakaan tässä. Vähän harmittaa, kun sen liikunnan joutuu aloittamaan vähän niin kuin alusta, mutta tällaista tämä elämä nyt vaan on.

torstai 15. syyskuuta 2011

Punnituspäivä ja vähän säätöä

No niin, torstaiaamu ja punnitustulos 67,4 kg eli -800g viime torstaihin verrattuna. Oikein hyvännäköinen tuo lukema ja masukin on 2 senttiä viimeviikkoista kapeampi. Sinäänsä en odota, että tässä vaiheessa kun paino on jo aika lähellä normaalipainoa, että viikoittaiset painonmuutokset alaspäin olisi kovin suuria. Rasvaa ei nyt vaan enää pala suuria määriä viikossa. Siksi epäilisin kovasti, että tuosta 800g osa on ihan hormoneista johtuvaa luonnoillista vaihtelua, eikä pelkkää läskiä. Mutta hyvännäköinen lukema kuitenkin.

Nyt syksyllä, kun laihdutusinto alkoi tosissaan palailemaan tuli ihan hirvittävä houkutus kokeilla, millaista olisi, jos hiilihydraattien määrää vähentäisi viime syksyn ja kevään määrästä. Niinpä olen syönyt nyt jonkin aikaa hyvin vähän hiilareita (jossain alle 20 grammassa). Alkuun olo oli vähemmän ylevä kiitos syvempään ketoosiin siirtymisen aiheuttaman päänsäryn ja väsymyksen. Sitten olo oli todella pirteä ja energinen.

Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kyseessä ei ole mun ideaaliolotilani, oikeastaan kahdesta syystä. Ensinnäkin liikunnasta meni se paras teho. Sitä jaksoi liikkua yhtä pitkään kuin ennenkin, mutta rajumman liikunnan tuomia kiksejä ei vaan tullut. En tiedä, ehkä siihen olisi sopeutunut ajan myötä.

Toinen juttu onkin sitten hieman hankalasti kuvailtavissa. Tavallaan oli aivan fantastista, kun nälkää ei ollut yhtään. Vaikka katseli kaupassa mitä jätskejä tai karkkeja, niin tuli vaan sellainen vähän tympeä olo, että ei tee yhtään mieli. Ongelma olikin sitten siinä, että sama vähän tympeä olo tuli myös kaikesta sallitusta karppiruuasta. Sitä pyöräytti sisäfilepihvin kermaisella kastikkeella kasvisten kera ja syödessä mieli on vaan sellanen teinikapinainen onks mun pakko syödä noin paljon.  Tämän vuoksi riittävän energiansaannin turvaaminen alkoi tuntua melkoiselta päivätyöltä ja nautinto ruokailuhetkistä kärsi huomattavasti. 

Eilen lisäsin sitten hieman syötyjen hiilihydraattien määrää ja heti tuntui, että liikunnasta ja syömisestä sai enemmän nautintoa. Ok, hiilarimäärä on edelleen pieni (kun en tykkää laskeskella syömisiäni, niin ei ole kovin tarkkaa arviota, mutta veikkaisin 20-35g hh), mutta ajattelin katsella ainakin jonkin aikaa, miltä tällainen tuntuisi.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Laihduttaja taas

Tuli tuossa keväällä sellainen tunne, että karppiruuat on ok, liikunta on ok, mutta laihduttajana oleminen tökkii todella pahasti. Sitä tuli sellainen tunne, että laihduttajana (pitkäaikaisena sellaisena) oleminen stressaa ja koko ajan on vaan mielessä, että laihdu tyttö, laihdu, nopeammin ja laihemmaksi, vielä voisit laihduttaa vähän paremmin. Yhyy! Päätin sitten, että pidän kesätauon, jonka ajan tavoitteena on syödä suht samaa mitä tähänkin asti, harrastaa liikuntaa mielenkiinnon mukaan ja pitää ainoana tavoitteena pysyä sen maagisen 70 kilon alapuolella.

Nonniin nyt sitten pikkuhiljaa syyskuun alkaessa alkoi tulla sellainen olo, että nyt voisi taas ryhtyä miettimään tätä painon pudottamista nykyistä alemmas. Ja mistä lukemasta lähdetään liikkeelle: 68,2 kg. Jostain syystä paino onkin nyt sellaisen about kilon verran alempana kuin keväällä. Olisihan sitä voinut hampaat irvessä laihduttaa kesälläkin, mutta pelkäänpä, että tulokset tuskin olisivat olleet mitenkään kestävällä pohjalla. Tästä on hyvä jatkaa, kun into on todella kova.

Pienenpientä säätöä on tullut tehtyä. Keväällä punnituspäivä oli suununtai, minkä totesin huonoksi ideaksi, koska sunnuntaisin olen turhan usein matkoilla tai krapulassa. Punnituspäivä on nyt siis torstai. Toinen juttu on tämä tavoite. Tähän asti varsinainen tavoitteeni on ollut 63 kg. Nyt on tullut sellainen tunne, että paino 59 kg ei olisi mitenkään kohtuuton tavoite. Vielä on nimittäin aika paljon tavaraa, erityisesti lantiolla ja reisissä ja mikäs kiire tässä on, pikku hiljaa vaan. 

Sitten hieman palkitsemisesta. Se, että mun paino olisi alle 60 kiloa on todella kova juttu. Viimeksi olen ollut sellaisissa lukemissa ilmeisesti joskus ala-asteella. Jos siis tällaisiin lukemiin saan itseni, niin kyllähän se on vähintään lomamatkan paikka. Ja ihan mihin vaan sillä hetkellä tekee mieli, hintaa ei katsota (ainakaan hieveästi). Siihen asti, laihdutetaan hymysuin unelmamatkasta haaveillen.