Tuli tuossa keväällä sellainen tunne, että karppiruuat on ok, liikunta on ok, mutta laihduttajana oleminen tökkii todella pahasti. Sitä tuli sellainen tunne, että laihduttajana (pitkäaikaisena sellaisena) oleminen stressaa ja koko ajan on vaan mielessä, että laihdu tyttö, laihdu, nopeammin ja laihemmaksi, vielä voisit laihduttaa vähän paremmin. Yhyy! Päätin sitten, että pidän kesätauon, jonka ajan tavoitteena on syödä suht samaa mitä tähänkin asti, harrastaa liikuntaa mielenkiinnon mukaan ja pitää ainoana tavoitteena pysyä sen maagisen 70 kilon alapuolella.
Nonniin nyt sitten pikkuhiljaa syyskuun alkaessa alkoi tulla sellainen olo, että nyt voisi taas ryhtyä miettimään tätä painon pudottamista nykyistä alemmas. Ja mistä lukemasta lähdetään liikkeelle: 68,2 kg. Jostain syystä paino onkin nyt sellaisen about kilon verran alempana kuin keväällä. Olisihan sitä voinut hampaat irvessä laihduttaa kesälläkin, mutta pelkäänpä, että tulokset tuskin olisivat olleet mitenkään kestävällä pohjalla. Tästä on hyvä jatkaa, kun into on todella kova.
Pienenpientä säätöä on tullut tehtyä. Keväällä punnituspäivä oli suununtai, minkä totesin huonoksi ideaksi, koska sunnuntaisin olen turhan usein matkoilla tai krapulassa. Punnituspäivä on nyt siis torstai. Toinen juttu on tämä tavoite. Tähän asti varsinainen tavoitteeni on ollut 63 kg. Nyt on tullut sellainen tunne, että paino 59 kg ei olisi mitenkään kohtuuton tavoite. Vielä on nimittäin aika paljon tavaraa, erityisesti lantiolla ja reisissä ja mikäs kiire tässä on, pikku hiljaa vaan.
Sitten hieman palkitsemisesta. Se, että mun paino olisi alle 60 kiloa on todella kova juttu. Viimeksi olen ollut sellaisissa lukemissa ilmeisesti joskus ala-asteella. Jos siis tällaisiin lukemiin saan itseni, niin kyllähän se on vähintään lomamatkan paikka. Ja ihan mihin vaan sillä hetkellä tekee mieli, hintaa ei katsota (ainakaan hieveästi). Siihen asti, laihdutetaan hymysuin unelmamatkasta haaveillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti