Syöminen on suht ok ja olen liikkunut ihan ok. Elämää vaivaa leuka, se lonksuu ja leukaperiin sattuu syödessä, haukotellessa ja ylipäänsä suuta avattaessa. Sitä ei uskoisi miten niinkin pieni osa kuin leuka voi häiritä ihmisen elämää. No, ehkä tämä helpottaa ennemmin tai myöhemmin, tätä on ollut joskus aikaisemminkin. Kuitenkin keskittymiskyky muuhun elämään on vähän kärsinyt.
No, on sitä tässä positiivistakin. Laihduttajana, varsin luonnollisesti, katselen itseäni peilistä aika paljon. Nyt ihan viime päivinä tuli sellainen tunne, että haa, sitä mitä peilistä näkyy, en voi enää kuvata sanoilla "läski", "lihava" tai "pullukka". Peilissä ei näy vielä "hoikka" tai "laiha", vaan pikemminkin jotain "hieman ylipainoista", "vähän reilummankokoista" tai "tuossa lanteilla ja reisissä olisi vielä muutama kilo kevennettävää".
Minusta tuntuu kovasti siltä, että nyt kun terveydelle haitallisen ylipainon pudottaminen on muuttunut lähinnä turhamaisuudeksi ja haluksi näyttää paremmalta, niin sen kilomäärän sijaan näkymät peilistä ovat vaan jotenkin olennaisempia. Haluan, että tämän painonpudotuksen lopputuloksena olisi sen näköinen ulkonäkö, johon olen tyytyväinen ja joka näyttää minusta hyvältä. En tiedä vielä missä painossa se tulee, mutta siihen pyrin ja oikeasti pelkona on tässä prosessin aikana ollut, että entä jos sitten päädynkin 50 kiloiseksi ja olen edelleen tyytymätön.
Tämän vuoksi luulen, että oikeasti merkitsee jotain, että näen kehoni oikeasti aika hyvänä, realistisesti hyvänä. Vielä jonkin verran kiloja pois ja sitten on olemassa päätepiste, tila, jossa olen tyytyväinen.
(Teksti kirjoitettu kipulääkkeiden vaikutuksen alaisena, joten johdonmukaisuus, tai jotain, on saattanut kärsiä.)
2 kommenttia:
Oi kun on kiva lukea sitä, että jollain on terve käsitys omasta vartalostaan :)
Pelkään itse samaa, kun sanot, että "entäs jos en ole sittenkään tyytyväinen ja jatkan laihduttamista". Tai sen pelkääminen on ehkä liioittelua, mutta on se ajatus mielessä käynyt.
toivon, että osasin suhtautua samalla tavalla kuin sinä :)
Kiitos! Mä olen kovasti yrittänyt ajatella, että jos en kykene näkemään positiivista muutosta ja ajattelisin itseäni aina samalla tavalla lihavana, niin sittenhän tämä laihdutus menisi hukkaan.
Vähän työstämistä tämä itsensä positiivisesti näkeminen on kyllä vaatinut, mutta luulen, että se on sen arvoista.
Lähetä kommentti