No niin. Nyt ollaan sitten eletty kuin sika pellossa viimeiset viisi päivää. Hiilareita ja rasvaa täysin sanoinkuvaamattomina annoksina erilaisten alkoholijuomien kera nautittuna. Tänään sitten alkaa arki. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että tämä oli ihan hyvä kokemus.
Ensinnäkin, kyse oli lomamatkasta, mikä on mun tapauksessa erittäin harvinaista herkkua. Ehdottomasti harvinaisempaa herkkua kuin esim. joulu. Todellinen poikkeustilanne siis.
Toiseksi, kyse oli jonkinlaisesta etukäteen tiedostetusta mahdollisuudesta. Tiesin jo matkaa varatessa, että saatan syödä matkalla epäterveellisesti, mutta olin päättänyt, että matkan jälkeen palaan heti takaisin terveelliseen sapuskaan.
Kolmanneksi, tiedostin oikein hyvin koko ajan syöväni epäterveellisesti ja liikaa. Silloin ennen (kun lihoin), söin hirvittäviä määriä lähes huomaamatta. Missään aivosolussa ei hälyttänyt että "hyi, nyt menee suuhun enemmän kuin mitä kulutan." Nyt ihan eri tavalla tiedostin, että "hmm, nyt sitä sitten menee yli, tässä menee hiilareita, aiai alkoholia, sisältää runsaasti energiaa, miks ihmeessä mä vielä oikein otan jälkkäriä, ja kohta on ähky." Ei silti, kyllä mä siitä ruoasta nautin kovasti, mutta en vain voinut olla kiinnittämättä automaattisesti huomiota ruoan terveellisyyteen (tai lähinnä epäterveellisyyteen).
Neljänneksi, mä turposin. Kun olen syönyt karppiruokaa, ensimmäinen asia joka sai näyttämään paremmalta oli turvotuksen poistuminen kasvoista. Nyt sitten ensimmäinen vaikutus kehoon oli naaman turvotus. Ihonhoitotuotteilla ja meikeillä ei pystynyt vaikuttamaan näin runsaaseen turvotukseen ja pöhöttyneeseen olemukseen. Peilistä näkyi oikeasti, minkälainen vaikutus ruoalla on ulkonäköön. Hyi hemmetti. Mikään herkku ei oikeasti ole sen arvoinen, taas sitä päästiin kokeilemaan.
Viidenneksi, tämä oli jotenkin laihdutusmielialalle ja -motivaatiolle terveellinen kokemus. Muistaa taas, miksi on tätä hommaa tekemässä ja muistaa miltä mässynsyönti tuntuu. Sitä pääsee pohtimaan, onko se nyt oikeasti niin hyvänmakuista, tuleeko hyvä olo. Lopputuloksena joutuu myöntämään, että syö kuinka paljon tahansa, niin oikeasti sitä haluaisi jotain vielä enemmän. Ei missään ole sellaista "nytpä olenkin syönyt tarpeeksi herkkua" - kattoa.
Tästä on siis ihan hyvä jatkaa. Sellaiset vajaat kolmisen kiloa plussan puolella ollaan tällä hetkellä, mutta kunhan tämä turvotus poistuu, niin tuskin muutama päivä nyt niin paljon on tätä hommaa paljon hetkauttanut. Saa nyt sitten nähdä mikä on tulos ensi sunnuntaina, kun on virallinen punnitus.
Ai niin, eilen tuli puoli vuotta laihdutusta täyteen. Se on ajatuksena minusta aika kiva. Tietysti useammissakin lähteissä sanotaan, että uusien elämäntapojen omaksuminen vie sellaiset pari vuotta, mutta kyllähän tässä nyt on jo aika hyvään tilanteeseen päästy. Kun aloitin ja tajusin, että normaalipainoon on matkaa reilusti yli 20 kiloa, se tuntui aivan hirvittävältä määrältä. Enää reilu seitsemisen kiloa (+ ne onnettomat turvotukset) pudotettavana. Se tuntuu joltain sellaiselta, mikä on oikeasti mahdollista saavuttaa. Se voi tietty viedä vielä aikaa, mutta olihan sitä vuosia aikaa mässätäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti