perjantai 18. maaliskuuta 2011

Pirteys ja sen tyssähtäminen

Tänään heräsin aamulla pirteänä ennen kello kuutta, reilusti ennen herätyskelloa. Söin aamiaisen pirteänä ja luin hesarin, puin vaatteet päälle... ja tyssähdys. Juuri mitään ei ole tapahtunut sen jälkeen. Se nyt ei ole mikään hirvittävä ongelma, koska opiskelujuttuja olisi vain ihan vähän tehtävänä ennen maanantaita ja olin vähän suunnitellutkin, että tästä päivästä olisi tulossa lähinnä vapaapäivä. Tylsistyminen on nyt kuitenkin melko totaalinen, sillä olen miettinyt tässä useamman tunnin:

a) mitä söisin tänään
b) mitä liikuntaa harrastaisin
c) tekisi mieli tehdä jotain kivaa, mutta en tiedä mitä

Sen sijaan että tekisin jotain, mietin mitä tekisin. Ääk!

Viimeisin viikko on ollut rentouttava. Olen liikkunut, syönyt hyvin (terveellistä ja hyvänmakuista), nukkunut kunnolla ja stressannut vähemmän kuin aikoihin. Olo on todella hyvä ja se näkyy vaa'alla tällä hetkellä pienempänä painona. Sunnuntain virallinen punnitus ei tuone mitään hurjaa pudotusta, mutta jokainen sata grammaa on aina vähemmän ja lähempänä tavoitepainoa. (Toivottavasti mä en nyt turpoa jostain mystisestä syystä ennen sunnuntaita.)

Sitä aina välillä tulee miettineeksi, tuleeko jossain vaiheessa sellainen aika, jolloin päivän ruokien pohtimiseen ei mene tuhottomasti aikaa. Aamiainen on vakio: seos, jossa mustikoita, raejuustoa ja turkkilaista jogurttia. Kaikki muut ateriat sitten... jonkinnäköistä palapeliä: riittävästi energiaa, ei liikaa energiaa, riittävästi rasvaa, ei liikaa rasvaa, hyvää rasvaa, ei liikaa hiilihydraattia, riittävästi proteiinia, ei liikaa suolaa, tarpeeksi kasviksia,  kalsiumia, D-vitamiinia, mikä maistuis tänään, mikä olisi monipuolista, mikä täyttää vatsan, mitä löytyy kaapista, mitä löytyisi kaupasta, mitä jaksaisi tehdä... ja näistä sitten tasapainoinen lounas ja päivällinen.

Olisi veikeätä saada tietää kuinka suuri osa päivittäisistä ajatuksistani koskettaa tavalla tai toisella ruokaa. Veikkaisin nimittäin, että pahimmillaan useampi kymmenen prosenttia. Suuri osa energiasta menee keskittyessä ruoka-asioihin. Sitä olisi mahdollista käyttää vapaa-aikaa johonkin muuhunkin, johonkin hieman kehittävämpään, mutta ei, ruoka vie suuren osan ajasta, nyt jo kohta viiden kuukauden ajan (hymyä ja puistatusta yhtä aikaa).

Ruoka ja sen ajattelu on ilmeisesti intohimoisin harrastukseni, mutta jotain muutakin pitäisi varmaan keksiä?

Ei kommentteja: