perjantai 4. helmikuuta 2011

Punnitus

Normaalisti viikon "virallinen" punnitus on ollut sunnuntaina (ei sinäänsä ettenkö punnaisi itseäni vähiintäänkin aamuisin ja iltaisin ja välillä myös päivällä...). Tällä viikolla olen poissa vaakani ulottuvilta koko viikonlopun, joten punnitsin itseni tänään ennakkoon. Paino 73,4 kiloa (jei!), joten -600g viime viikon lukemaan. Ei yhtään hassumpi, varsinkin kun nyt on viime mittauksesta alle viikko ja paino on viimeiset pari viikkoa melkeinpä junnannut paikoillaan.

Miinuslukemat merkitsevät paljon, sillä olen yleensä ihan hirvittävän kärsimätön painonpudotusprojektien suhteen. Tällä kertaa olen kuitenkin joutunut myöntämään sen, että yleensä painonpudotus on lopahtanut juuri siihen, että on tullut pari viikkoa jumitusta ja se on kiukuttanut sen verran että olen jättänyt koko jutun kesken. Nyt yritän tiedostaa, että ei ole mitään järkeä lihoa niitä samoja kiloja takaisin, koska sitten, taas kerran, joutuisin aloittamaan aivan alusta. Pitäisi yrittää pitää mielessä, että sitä näyttää jo nyt huomattavasti paljon paremmalta kuin 13 kiloa isompana ja ylipainon tuomat terveysriskit ovat varmasti pienentyneet.

Tavallaan tämänhetkisessä painossa on jotain ärsyttävää. Sitä ei ole niin lihava, että olisi ihan pakko pudottaa terveyssyiden takia, vaan motivoivana tekiijänä on lähinnä turhamaisuus ja halu näyttää hyvältä. Toisaalta painoa on vielä sen verran, että normaalipainoonkin on vielä pudotettavaa ja pudotusnopeus on  hidastunut alkuun verrattuna.

Nyt tämän vähähiilihydraattiruokavalion kohdalla ruoka on kyllä ollut sen verran hyvää ja hirmuinen sokerihimo hellittänyt, että tämä ei ole tuntunut mitenkään normaalilta kuurilta. Pikemminkin tämä on sen tyyppinen ruokavalio jota voisin kuvitella syöväni ihan hyvin lopun ikänikin. (Melkoinen muutos ihmisessä joka vielä puoli vuotta sitten osti irtareita, hamppariaterioita, leivoksia, munkkeja, jäätelöä, pizzaa... lähes päivittäin ja paljon kerralla.) Elän toiveekkaana, että olisin oppinut jotain aikaisemmista kokomuksistani ja tämä olisi oikeasti pysyvä elämänmuutos.     

Ei kommentteja: