Punnitusyllätys

Eilen sitten herkuttelin pihvillä, kasviksilla ja homejuustolla itseni melkoiseen ähkyyn (ei silti, karppiähky on kyllä jotenkin mukavampi kuin hiilariähky). Vaa'alle astumiseen suhtauduin tyynesti, koska mitäs tälle hormonikierrolle mahtaa, kun nesteturvotustahan se vaan on ja lähtee pois kyllä aikanaan. Yllätys olikin, että tulos oli -600g eli 72,2 kg, ja lisäksi vyötäröltä oli kadonnut 2 senttiä. En ymmärrä, miten ihmeessä tässä nyt näin kävi, mutta hyvä. Eipähän tarvitse kiukutella.

Jotenkin huvittaa tämä tasainen -600g/viikko tahti, siihen nähden miten vaihtelevasti syön ja liikun, enkä laskeskele kaloriensaantia. Ilmeisesti päivittäinen energiavaje on kaikesta huolimatta tällä hetkellä jossain siellä reilussa 500 kilokalorissa, millä saisi aikaan tuon reilun puolen kilon viikkopudotuksen.

Nyt on siis kiva olo ja motivaatio hyvä. Tätä vauhtia sitä saattaneisi olla joskus kesällä normaalipainoinen tai ainakin melko lähellä normaalipainoa (käytännössä epäilen, että tahti tulee hidastumaan jossain vaiheessa, koska onhan sitä kaikissa lähteissä sanottu, että viimeiset kilot ovat tiukimmassa). Kuitenkin: ihanaa. Ulkonakin on niin ihana auringonpaiste, että tekee mieli mennä kävelylenkille.