Toisin kuin monet, minä en lihonut syömällä liian suuria annoksia tavallista kotiruokaa. Minä söin liian suuria annoksia aidosti epäterveellistä ruokaa. Kunnollisen aamiaisen korvasin yleensä parilla mukillisella kahvia. Joskus saatoin syödä aamiaiseksi jäätelöä, muutaman kourallisen keksejä, ihan vaan irtokarkkeja tai pullaa. Lounaan korvasin aika usein suklaapatukalla (tai muutamalla) tai irtokarkeilla. Iltapäivällä söin useimpina päivänä hamppariaterian, pakastepitsan (sellaisen melko ison), juustomakaroonimössöä, nuudeleita (ilman minkäänsorttisia lisukkeita) tai ihan vaan muutaman munkin tai muutaman leivoksen. Illalla napostelin jäätelöä, irtokarkkia ja keksejä. Juomana pääasiassa light-limppari (enhän suinkaan halua ylimääräisiä kaloreita!).
Yleisesti ottaen ruokavalio on ollut ravitsemuksellisesti todella heikko: vihanneksia, hedelmiä ja marjoja todella vähän, proteiinia vähän, sokeria ja lisäaineita todella paljon, kuitua vähän, vitamiineja ja hivenaineita luultavasti erittäin niukasti.
Nykyinen ruokavalioni on todella paljon terveempi kuin entinen. Syön useimpina päivinä sen puoli kiloa kasviksia, proteiinia syön joka aterialla, sokeria syön harvoin, kuitua saanen ihan kohtuullisesti ja vitamiineja ja hivenaineita saanen huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Periaatteessa pitäisi vain osata ajatella, että ruokavalio on todella paljon parempi kuin ennen. Ehei. NYT minä olen alkanut stressaamaan ravintoaineiden saannista.
En tiedä johtuuko tämä lähinnä käyttämästäni karppiruokavaliosta. Jotenkin niin monissa yhteyksissä peloitellaan liian vähäisen kuitumäärän seurauksista, hivenainepuutoksista, sydänvaikutuksista yms. vähähiilihydraattisuuden seurauksena, että sitä yrittää nyt parhaansa mukaan tehdä ruokavaliosta TODELLA terveellisen ja tasapainoisen. Lopputulos on sitten se, että sitä vahtii kuitujen saantia, riittävää määrää maitotuotteita, hyviä rasvoja, juodun nesteen määrää, lisäaineita, ja tietysti hiilareitten laadukkuutta.
Aikaisemmin, jos veti suonta sitä vain otti magnesiumtabletin asiaa sen kummemmin miettimättä, nyt sitä tulee "voi ei, ruokavaliossa on puutoksia" -olo. Tai jos liikuunnan jälkeen on poikkeuksellisen väsynyt tulee "iik, mikä on pielessä, onko tämä nyt magnesiumin- vai kaliumin puutosta, mitä mä teen" - olo. Puhumattakaan miten sitä reagoi nälkään: "onko nyt liikaa hiilareita, liian vähän rasvaa, hivenainepuutos vai mikä; mitä ihmettä mun pitäisi tehdä!"
Tavallaan sitä tietää itsekin, että eihän tässä ole mitään järkeä. Ruokavalio on taatusti parempi kuin monella muulla ja ehdottomasti parempi kuin ennen. Pahimman ravintoainestressin kourissa tunteet ovat kuitenkin järkeä vahvemmat. Onneksi sitä aika usein pystyy, ainakin jälkikäteen, nauramaan omalle hölmöilylleen ja näkemään ruuan ihan vain ruokana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti